Valaistus

Näkökyky
Silmä sopeutuu valaistuksen voimakkuuden muutoksiin. Sopeutuminen vie kuitenkin aikaa. Valoisasta pimeään siirryttäessä täydellinen sopeutuminen kestää yli puoli tuntia. Siksi valaistuserojen eri työskentelytilojen välillä tulee olla melko pieniä. Ongelmia syntyy usein esimerkiksi navetasta hämärään rehuvarastoon mentäessä.

Näkökyky heikkenee iän myötä. Tarkan näön näköpiste siirtyy kauemmas, sopeutuminen valaistusvoimakkuuden vaihteluihin hidastuu, häikäisyhaitat lisääntyvät ja hämäränäkökyky heikkenee.

Valaistus rakennuksissa
Valaistus saadaan tuotantorakennukseen luonnonvalona tai keinovalona. Ikkunoiden koko ja sijainti vaikuttaa luonnonvalon määrään. Muunnetun ikkunapinta-alan tulisi olla 2–4 % lattiapinta-alasta. Muunnettu ikkunapinta-ala saadaan kertomalla itä- ja länsipuolella olevien ikkunoiden pinta-ala 1:llä, pohjoispuolella olevien 0,4:llä ja eteläpuolella olevien 1,5:llä.

Räystäät, pensaat ja puut vähentävät valon määrää. Ikkunat olisi sijoitettava lähelle sisäkattoa. Ylhäältä valaistus leviää tasaisimmin koko huonetilaan, eivätkä ikkunat ole alttiina rikkoutumisille. Osasta ikkunoita tulisi kuitenkin olla suora näköyhteys ulos pihamaalle. Ikkunoiden likaantuminen vähentää oleellisesti valon saantia. Ikkunat on tehtävä helposti puhdistettaviksi, myös välit on pystyttävä puhdistamaan.

Eläintilojen valaisimen on oltava pölyltä suojattu, roiskevedenpitävä ja syöpymistä kestävä. Sopiva kotelointiluokka on IP34. Pintamateriaali ja sen väri vaikuttavat oleellisesti valaistuksen tarpeeseen.

Sisäkaton heijastuskyvyn tulisi olla 70–90 %, seinien 40–60 % ja lattian 20 %. Katon heijastussuhdetta parantamalla vähennetään parhaiten valaistuksen tehontarvetta. Valon ja valasimien tarve vaihtelee tuotantotiloissa.

Valaismet on sijoitettava niin, että valoa saadaan työkohteeseen tasaisesti. Navetassa loisteputket sijoitetaan noin 2,2–2,4 metrin korkeudelle lantakourun käytävän puoleisen reunan kohdalle seinän suuntaisesti. Tiheään sijoitetut yksiputkiset valaisimet antavat tasaisemman valon kuin harvaan sijoitetut yksiputkiset valaisimet. Lisäksi navetassa tarvitaan 25–60 W:n yövalopisteitä. Sikalan valaisimet sijoitetaan kattoon tai ripustuskiskoon karsinoiden ruokintapuolelle. Kiskoon voidaan laittaa myös lämpölamppujen pistorasiat, joissa ne ovat helpommin ulottuvissa kuin katossa.

Kuivurilla valasitusta tarvitaan erityisesti kaatokuilun yläpuolella, ylemmillä tasoilla ja pannuhuoneessa. Valokatkaisijat sijoitetaan niin, että katkaisijan luo ei tarvitse kulkea pimeässä.

Pihavalaistus
Kulkutiet valaistaan rakennusten seinään tai pylväisiin kiinnitetyillä valaisimilla. Valaisimet on hyvä sijoittaa korkealle. Ovien edustat ja portaat on valaistava erityisen hyvin.

Elohopealamput sopivat hyvin yhtäjaksoiseen yleisvalaisuun. Ne syttyvät hitaasti, joten ne eivät sovi kohteisiin, joissa valoa tarvitaan satunnaisesti lyhyitä aikoja. Hehkulamppu sopii hyvin tällaisiin kohteisiin. Hämäräkytkimellä tai kellokytkimellä voidaan automatisoida elohopealamppujen käyttö. Halogeenivalaisimilla saadaan tehokas valaistus konehallien ja rehutilojen edustalle.

Pihavalaistusta varten tarvittavat kaapelit kaivetaan 0,5–0,7 metrin syvyyteen. Kaapeliojien kaivuu- ja täyttötyöt sekä valaisinpylväiden pystytyksen voi tehdä itse. Kaapelin yläpuolelle noin 0,2–0,3 metrin syvyyteen on hyvä jättää kirkasvärinen muovinauha varoittamaan kaapelista.

Päivitetty 09.07.2015